Copyright © by Jaakko SuomalainenSEMIFINAL (7.5.2010)
1. MAGDALENA
2. YKSI IHMISISTÄ (METSÄ VASTAA)
3. TUNTEET KESKEN
4. ARPEUTUVA HAAVA
5. NÖSSÖ SANOO PLÄTS
6. EI MIKÄÄN (TALVI TEKEE TULOAAN)
7. OUTO TUNNE
8. PUHUMATTA EN
9. YHÄ
-
10. RAKHAUS ISKEE NYRKILLÄ
Toukokuista Semifinalin keikkaa oli yritetty saada järjestymään niin monta kertaa, että usko koko keikan toteutumiseen oli alkanut rapista jo hyvän aikaa sitten. Kun siis lopullinen tieto esiintymispäivästä ja muista artisteista saatiin lyötyä lukkoon, oli helpotus mitä suurin.
Edellisen Helsingin keikan (20.4.2010 Cafe Mascot) pöly ei ollut ehtinyt kunnolla laskeutua ja pieni epäilys siitä, saapuuko kukaan paikan päälle, velloi vatsanpohjassa. Soundcheck sujui jopa liiankin jouhevasti ja joukkueemme siirtyi kohti Tavastian legendaarista keittiötä.
(Kesken ruoanhakumatkaa huomioni kiinnittyi niin ikään pienimuotoista kamatestailua suorittaneen Editorsin laulajaan sekä varsinkin herran tyylikkääseen trenssitakkiin. Trenssitakki yhä mielessäni lappasin mukavan tujauksen tomaattikeittoa lautaselleni ja siirryin kuuntelemaan yhtyettä lähimpään pöytään, mistä minut kuitenkin hetken kuluttua ystävällisesti opastettiin takaisin omieni pariin Semifinaliin.)
Itse keikka sujui kommelluksitta, mutta jännitys vaivasi kyllä koko keikan ajan. Huoli illan onnistumisesta verotti sen verran jaksamistani, etten loppujen lopuksi jäänyt paikan päälle nauttimaan viimeisenä soittaneen mahtavan Oranssi Pazuzun keikasta. Jälkeenpäin tämä on minua monesti harmittanut, sillä olen kuullut, että kyseinen keikka oli joillekin joukkuelaisillemme tajunnanräjäyttänyt kokemus. Kiitos kaikille!
Edellisen Helsingin keikan (20.4.2010 Cafe Mascot) pöly ei ollut ehtinyt kunnolla laskeutua ja pieni epäilys siitä, saapuuko kukaan paikan päälle, velloi vatsanpohjassa. Soundcheck sujui jopa liiankin jouhevasti ja joukkueemme siirtyi kohti Tavastian legendaarista keittiötä.
(Kesken ruoanhakumatkaa huomioni kiinnittyi niin ikään pienimuotoista kamatestailua suorittaneen Editorsin laulajaan sekä varsinkin herran tyylikkääseen trenssitakkiin. Trenssitakki yhä mielessäni lappasin mukavan tujauksen tomaattikeittoa lautaselleni ja siirryin kuuntelemaan yhtyettä lähimpään pöytään, mistä minut kuitenkin hetken kuluttua ystävällisesti opastettiin takaisin omieni pariin Semifinaliin.)
Itse keikka sujui kommelluksitta, mutta jännitys vaivasi kyllä koko keikan ajan. Huoli illan onnistumisesta verotti sen verran jaksamistani, etten loppujen lopuksi jäänyt paikan päälle nauttimaan viimeisenä soittaneen mahtavan Oranssi Pazuzun keikasta. Jälkeenpäin tämä on minua monesti harmittanut, sillä olen kuullut, että kyseinen keikka oli joillekin joukkuelaisillemme tajunnanräjäyttänyt kokemus. Kiitos kaikille!
